Kirosanoja sienestämässä

Kävi niin, että perheessämme teini-ikäisen kielenkäyttö yksinkertaistui. Hän ryhtyi käyttämään lähinnä huudahdussanoja, kuten ”Voi vittu” sekä ”Jumalauta!”

Sellaisia ne nuoret ovat, ei siinä auta kuin ehdottaa, että voisi käyttää välillä myös sellaisia perinteisiä lauserakenteita, joissa on predikaatti subjekti ja objekti. Tietenkään vanhempien neuvoilla ei ole vaikutusta, joten päätin syksyn kunniaksi hakea kirjastosta kirosanakirjan, jotta saataisiin vaihtelua.

Ihan oikea kirosanakirjakin on olemassa, mutta hain vielä paremman, syksyyn sopivan. Nimittäin sienikirjan. Ihan turha käyttää perinteisiä kirosanoja, kun voi käyttää sienten nimiä. Vaikka näin.
*
– Syömään, lapseni!
– Haista sinä loispiponen kuule tihkutympönen. Mä mitään sun mönjävahakkaita syö!
*
– Herätys lapseni, kello on jo kaksitoista!
– Kuule taulakääpä, luuletko sä nuhrumyyränlakki, että mä nousen näin aikaisin, herää pistehimmihiippo!
*
– Voisitko siivota huoneesi, ole kiltti
– Mitä se kalvashaprakas oikein piipittää? Rikkakarikkaakaan en siivoo ainakaan tommosen ryhäpahkalakin pyynnöstä.
*
Nuoret! Ryhdistäytykää! Sienisanasto on vapaassa käytössänne. Ja muille muistutus, että myös sienimetsät ovat auki, säistä riippuen jopa marraskuulle saakka. Pelkästään Turussa sienimetsiä on melkein 5000 hehtaaria.

Roope Lipasti,
Mobilen kauslehtien päätoimittaja