Kun muisti katoaa

Monille suomalaiskatsojille kuulun englantilaisfilosofin ja kirjailijan Iris Murdochin elämä ja teokset lienevät tuntemattomia. Elokuva Iris ei tuo niihin juuri lisävalaistusta – harmillista kyllä. Teatteriohjaajana tunnetun Richard Eyren ohjaamassa 90-minuuttisessa fiktiossa Iris ei luonnollisesti ehditä raapaista pintaa syvemmältä Murdochin ajattelua, laajaa kirjallista tuotantoa tai sen merkitystä brittikulttuurissa. Sen sijaan Murdochin elämänikäisen kumppanin John Bayleyn muistelmiin perustuva elokuva keskittyy kuvaamaan tämän vilkkaan älykön työteliään elämän taittumista, hänen sairastumistaan Alzheimer-tautiin ja kuolemaansa vuonna 1999.

Elokuva kuvaa koskettavasti sitä hämmennystä, jota salakavalasti ja nopeasti etenevä tauti sekä Iriksessä että tämän omaisissa aiheuttaa. Sanoja rakastavalle ja niistä elävälle voi tuskin lohduttomampaa loppua kuvitella. Judy Dench vanhana ja Kate Winslet (kuvassa) nuorena Iriksenä tekevät ammattitaitoiset roolisuoritukset, jotka rankattiin viimeisissä Oscar-mittelöissä parhaan naispääosan ja -sivuosan ehdokkuuksien arvoisiksi. Komeammin mielestäni suoriutuivat Jim Broadbent ja Hugh Bonneville, jotka näyttelevät Bayleytä yhteneväisemmin, täsmälleen samoin hienovaraisin elein. Broadbentin roolityö rakkaalleen omistautuneena, onnellisena, epätoivoisena ja uusavuttomana aviomiehenä oli hyvinkin Oscarin arvoinen. (te)

Pisteet: MOBILE (3)