Lentäen turkulaiseksi

Turun villeissä visioissa on, että vuoteen 2029 mennessä täällä asuu 220 000 asukasta. Tavoite on kunnianhimoinen. Mutta ehkä asian voisi ratkaista toislajisella kaupunkiin muutolla! Eläinkunnan puolella turkulaiseksi hinkuaa moni.

Dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistosta kertoo, että maaltamuutto Turkuun on ollut vilkasta jo hyvän tovin ja lisää on odotettavissa:

– Koko ajan tänne tulee uusia lajeja. Nykyään esimerkiksi kaupungin laitamilla – lähiöissä – asustaa jo petolintuja, kuten kanahaukka ja varpushaukka. Kerrostalojen katoilla asuu niin ikään selkälokkeja, kalatiiroja, lapintiiroja ja meriharakoita.

Voisi ajatella, että saariston lintujen muutto kaupunkiin johtuisi saariston surkeasta tilasta, mutta niin ei ole:

– Itse asiassa saaristossa asiat ovat monien lintujen näkökulmasta paremmin kuin ennen, jolloin niitä metsästettiin surutta ja pesät ryöstettiin. Ei oikeastaan tiedetä, miksi ulkosaariston lintuja on siirtynyt kaupunkiin, mutta sellaista teoriaa on esitetty, että lintujen näkökulmasta kaupungin kerrostalojen katot oikeastaan ovat saaria. Usein niissä on vielä soraa, joten sitäkin enemmän muistuttavat ulkosaariston karuutta, Vuorisalo miettii.

Bonuksena kaupungissa ei ole minkkejä, ja löytyy kaikenlaista jätettä syötäväksi. Mutta esimerkiksi meriharakka syö vain kastematoja, joten pelkkä Hesburgerin roskis ei selitä muuttoliikettä. Toki matoja sitten löytyy kaupungin puistoista.

Kultasakaali ja papukaija

Turun citycenterin vetovoima houkuttaa myös nisäkkäitä. Kettuja patsastelee harva se päivä ihan keskustassa, vaan on niitä muitakin tulijoita:

– Mäyriä on alkanut näkyä kaupungin reunamilla. Supikoiria on tietysti paljon. Näätiä ja saukkoja on saarilla – Ruissalossa ja Hirvensalossa – vaikka kuinka. Vastaavasti uuttukyyhky on vähentynyt, kun pedot kiipeävät niiden pesiin. Myllysillan alla on nähty saukko. Niiden kanta on elpynyt sitten 70-luvun, Vuorisalo kertoo.

Mäyriä on alkanut näkyä kaupungin reunamilla.

Ja jos kotimaasta ei löydy Turkuun tulijoita kylliksi, niin aina voidaan turvautua osaavaan väkeen ulkomailta. Tulossa ovat ainakin kultasakaali ja isokauris eli saksanhirvi.

– Kivinäätä eli pihanäätä on puolestaan Saksassa yleinen ja varmaan jossain vaiheessa tulee Suomeenkin. Se syö muun muassa autojen konepeltien alta kaapelit rikki. Etelä-Ruotsissa puolestaan on jo villiintyneitä pesukarhuja. Itse odotan innolla, koska saamme ensimmäisen papukaijapopulaation. Etelä-Puolassa kauluskaijoja jo on, ja yksittäisiä lintuja on nähty lentämässä Suomenkin suuntaan.

Monimuotoisuus palkitsee

Millaisia vetovoimatekijöitä kaupungilla on sitten tarjota tulokkaille? Ainakin Turulla on aika kunnianhimoinen luonnon monimuotoisuusohjelma:

– Ilmassa on lisäksi EU-tasoista sitoutumista – eli ettei ainakaan saisi vähentää kaupunkiluontoa. Tärkeää olisi muistaa, että hoitamattomuus on hyvää monimuotoisuudelle. Esimerkiksi Vartiovuoren ja Samppalinnanmäen rinteet ovat mahtavia, kun niissä ei oikein pääse kulkemaankaan. Ne ovat luontokeitaita, Vuorisalo muistuttaa.

Timo Vuorisalo. (Kuva: Turun yliopisto)

Viherkäytävät ovat eläintulijoille tarpeellisia kuin Ohikulkutie rekkakuskeille. Tästä oli esimerkki keväällä, kun liito-orava käväisi yksillä turkulaisessa yökerhossa jokunen vuosi sitten:

– Se oli päässyt keskustaan juuri viherkäytäviä pitkin, veikkaisin että koukkaamalla Puolalanpuiston kautta. Viherkäytävien lisäksi joki on tietenkin tärkeä ekosysteemi. Lisäksi voisi ottaa mallia muualta Euroopasta, jossa esimerkiksi Sveitsissä rakennusmääräykset edellyttävät, että kun rakennetaan uusia taloja, niihin täytyy laittaa viherkatto.

Toki Turun on oikeutettua myös toivoa saavansa jotain vastineeksi tulijoilta:

– Onhan luonto ylipäänsä iso imagojuttu. Ja raha-asia myös: esimerkiksi kattohuoneisto, josta on näköala puistoon, on arvokkaampi kuin sellainen josta ei ole. Puistothan muuten ovat joka puolella aika samannäköisiä – muistuttavat vähän savannia, ihmisen alkukotia. Onkin esitetty sellainen teoria, että ihmisillä olisi ikään kuin ”luontogeeni”, joka selittäisi sen, miksi yleensä tykkäämme, kun on luontoa ympärillä.

Teksti: Roope Lipasti
Eläinten kuvat: Envato