Martti Suosalolla on Turku-menneisyys
Nimi: Martti Suosalo
Ikä: 62
Ammatti: Näyttelijä (mutta varmuuden vuoksi myös rekkakuski, pizzakuski ja laivakokki)
Suhteeni Turkuun on…
Lämmin, asuin täällä lapsena monta vuotta. Muutimme 1970 Oulusta isän työn perässä tänne ja sitten taas pois 1978. Elin siis tärkeät nuoruuden vuodet täällä.
Suhteeni turkulaisiin on…
Niin ikään lämmin. Pidän turkulaisista. He ovat uteliaita ihmisiä ja siksi helposti lähestyttäviä, koska heitä kiinnostaa. Kun muutimme aikanaan Turkuun, sain kavereita heti. Nykyään taas työn puolesta sanoisin, että täällä yleisö on hyvin vastaanottavaisia. Tietenkin itse kaupunki on kaunis. Meillä on mökki täälläpäin ja kesäisin tulee paljon näillä vesillä purjehdittua. Sukuakin on täällä: vanhempani asuvat Piispanristillä ja siskon perhe Littoisissa.
Olet tulossa keväällä kaupunginteatteriin Sirkuksesi kanssa esittämään monologin Starman. Se on satiiri luontokadosta. Mitä ao. tematiikka sinulle merkitsee?
Olen herännyt luonnonsuojeluun viimeistään kun vaimoni Virpi Suutari teki dokumentin Havumetsän lapset. Minä olin siinä tuottajana ja tutustuin niin tutkijoihin, aktivisteihin kuin muihin luontoihmisiin. Koin vähän niin kuin heräämisen. Ajattelen myös, että minulla on lähes velvollisuus puhua näistä asioista, koska minulla kuitenkin on yleisöä. Eihän se mikään stadionyleisö ole, mutta kun aina on 300-500 ihmistä ja jos esiintyy vaikka 50 kertaa, niin se tekee jo aika paljon.
Juha Kauppinen on kirjoittanut näytelmän mutta olemme yhdessä ideoineet sen. Se on räätälöity minulle niin, että siinä hyödynnetään sitä työkalupakkia joka minulla on, huumoria, satiiria, fyysisyyttä. Hahmoja on eläimistä ihmisiin.
Miten Sirkus sopii teatterin lavalle?
Ei mitenkään. Talvikauden Sirkus Suosalo toimii vain tuottajana ja teltta otetaan esiin sitten kesällä taas.
Koska olet päässyt ensimmäisen kerran sirkukseen?
Tivolissa kävin 60-70 -luvuilla mutta ihan oikeaan sirkukseen pääsin vasta nuorena aikuisena, olin varmaan yli kaksikymppinen. Se oli hieno kokemus. Mutta ehkä silti se sirkuksen taikamaailma on tullut tutuksi Fellinin elokuvista.
Jos olisit oikeassa sirkuksessa, niin mikä olisit?
Luontaisesti olisin se klovni. Akrobatiaakin osaisin vähän ja sitä voisi ehkä hyödyntää siinä… Osaan myös ratsastaa hieman, mutta tuskinpa kukaan haluaisi kovin kauan katsoa kun ratsastan…
Oma sirkus oli ikiaikainen haaveesi. Mitä kaikkea sen kanssa voi tehdä?
No sen kanssa voi mennä yllättäviin paikkoihin. Yksi mielenkiintoinen olisi lähteä kiertämään jonnekin Keski-Eurooppaan. Pitäisi sitten vain ylittää se kielimuuri eli tehdä näytös jossa kieli ei olisi oleellinen. Olen sellaista kerran kokeillut parikymmentä vuotta sitten: ”Kaksi kädellistä” oli esityksen nimi eikä siinä juuri puhuttu. Vaikeus on tietenkin myös se, että ulkomailla ei ole lainkaan katsojapohjaa, koska kukaan ei tunne minua. Pitäisi aloittaa ihan nollasta.
Jos et saisi enää olla Martti Suosalo, vaan sinun pitäisi olla joku roolihahmosi, niin kuka?
Hmm… Jumala en haluaisi olla. Enkä paholainen. Enkä Jeesus… Voisin olla varpunen tästä uudesta näytelmästä. Sehän on uhanalainen laji, ja tässä se nousee kapinaan taistelemaan elonmahdollisuuksiensa puolesta.
Ensimmäisen kerran esiinnyin…
Oulun nuorisoteatterissa 1979. Olin sitä ennen pelannut jalkapalloa A-junnuihin saakka, mutta teatterissa käsitin heti, että se on paikka johon jäisin. Siellä oli mimmejäkin eikä oltu vain jätkäporukassa!
Edesmennyt Jouko Turkka oli teatterikoulun opettajasi. Jos hän astelisi sinua vastaan nyt ennen illan esitystä, niin mitä sanoisit?
Turkka antoi aikanaan ohjeet tapaamisen varalle: ei tervehditä muuten kuin huutamalla, että haista vittu. Niin minä sitten varmaan tekisin. Hän neuvoi myös, että kun antaa haastatteluja, niin ei pidä mennä merenrantaan ja sanoa, että olen päässyt elämässäni tähän pisteeseen.
Olette esittäneet Mika Nuojuan kanssa Kiviä taskussa vuodesta 2002. Unohtuuko ikinä repliikki?
Jos on tarpeeksi väsynyt niin voi tulla blackout, eikä muista mitä pitää sanoa, mutta kaveri kyllä sitten auttaa. Juuri kävi niin Kärpäset-esityksen ensi-illassa. Yhtäkkiä en muistanutkaan yhtään, mihin nyt pitäisi mennä. Kaveri siinä sitten kyseli kautta rantain, että niin se kirjailija… Minä ihan että mikä ihmeen… NIIN SE KIRJAILIJA, hän jatkoi ja sitten muistin. Tsehovhan se! Ja sitten jatkettiin.
Tätä minusta ei moni tiedä…
Olen joskus pohtinut ihan toisissaan liittyväni muukalaislegioonaan. Oli hankala elämänvaihe. Hyvä etten liittynyt.
Kun en ole näyttelemässä, minä…
Makoilen sängyllä ja katselen vaikka leffaa. Kierrän niin paljon, että kun on vapaapäivä, olen kernaimmin vain kotona.
Haastattelu: Emmi Merilä
Kuvat: Timo Jakonen, 2025
• Starman Turun Kaupunginteatterissa 27.5. & 28.5.
Ystäväkirja on Turun Ajan haastattelusarja.
