Monen asian pääkaupunki
Niin kuin hyvin tiedetään, on Venäjän ideana tehdä omituisia asioita. Yksi oudoimmista oli keisari Aleksanteri I:n päätös siirtää Suomen pääkaupunki Turusta kauas itään. Turku ei ole tästä lannistunut, vaan on sen jälkeen noussut virallisesti tai epävirallisesti monen asian pääkaupungiksi.
Miten pääkaupungiksi sitten päästään? Taustalla voi siis olla yksittäisen despootin päähänpisto (Moskova, Helsinki), sopiva maantieteellinen sijainti suurkaupunkien välissä (Canberra, Ottawa) tai poliittinen tarkoituksenmukaisuus (Washington). Paljon läpinäkyvämpi ja demokraattisempi on Euroopan kulttuuripääkaupungin valinta, jossa Euroopan parlamentin ja komission ohjelman kautta voittaja valitaan hakijakaupunkien joukosta. Turulle tämä kunnia suotiin vuonna 2011.
*
Kulttuuripääkaupungin titteliä aavistuksen epävirallisempi on Turun asema ehkäisyn pääkaupunkina – ja tällä kertaa ei puhuta Suomesta tai Euroopasta vaan koko planeetasta. ”Voidaan jopa sanoa Turun olevan maailman ehkäisypääkaupunki”, kertoi saksalaisen lääkejätti Bayerin Turun tuotantolaitoksen johtaja Jennifer Hunt vuonna 2021. Saman viestin toisti BAYER Nordicin toimitusjohtaja Miriam Holstein vuotta myöhemmin kertoessaan 250 miljoonan euron investoinnista Turun tehtaalle. Hänen mukaansa Turku valikoitui investoinnin kohteeksi ”ehkäisyn pääkaupunkina”, josta löytyy tarvittavaa teknologiaan ja tuotantoon liittyvää asiantuntijuutta.
Kylmät luvut antavat tukea näkemykselle, sillä Turussa kehitetyt hormonikierukat ovat olleet Suomen suurin lääketeollisuuden vientivalmiste yli kymmenen vuotta ja niitä viedään 130 maahan.
*
Titteleiden taustalle ei kuitenkaan välttämättä tarvita ulkopuolista tahoa, vaan nimeämisen voi hoitaa ihan itse. Tällä tavoin Turku on nostanut itsensä aikanaan esimerkiksi patsaspääkaupungiksi ja Suomen joulukaupungiksi sekä nyttemmin ruokapääkaupungiksi. Vaikka Posankasta tai Turun loppuvuoden sään jouluisuudesta voi olla montaa mieltä (turkulaisen ruokakulttuurin ylivertaisuudesta ei niinkään), niin mitään pahaa tai epäilyttävää tässä oman hännän nostamisessa ei ole. Ei Tukholmakaan kysynyt Kööpenhaminan mielipidettä (Oslolta kysymistä kukaan ei edes ehdottanut) lanseeratessaan itsensä Skandinavian pääkaupungiksi. Tärkeintä prosessissa on filosofia, joka on lähempänä Muhammad Alia (on vaikeaa olla nöyrä, kun on niin hyvä) kuin Raimo Helmistä (ei tehdä tästä nyt numeroa).
*
Joskus maallinen maine on valitettavan katoavaista. 30 vuotta sitten Turku oli suomalaisen jääkiekon ehdoton pääkaupunki: keväällä 1993 TPS juhli neljättä mestaruuttaan viiden vuoden sisään ja voitti samana vuonna myös ensimmäisenä suomalaisjoukkueena Euroopan Cupin. Lisäksi Turkuhalli oli maan suurin kiekkoareena, joka oli kahta vuotta aiemmin toiminut MM-kisojen päänäyttämönä. Tampereen suuntaan jännitettiin noina vuosina vain sitä, pystyvätkö Tappara ja Ilves yhteensä keräämään runkosarjassa yhtä paljon pisteitä kuin TPS yksinään.
Tällä hetkellä tilanne on siinä määrin päinvastainen, että aiheesta ei liene syytä enempää puhua. Salibandyssa TPS sen sijaan jyrää voitettuaan tänä keväänä sekä miesten että naisten SM-kultaa (naisten joukkue oli jopa niin ylivoimainen, ettei se hävinnyt kauden aikana yhtään ottelua). Tästä huolimatta ajatuksessa Turusta sählyn pääkaupunkina on jotakin surullista.
Tuleen ei kuitenkaan saa jäädä makaamaan, vaan uusia pääkaupunkiaihioita kannattaa etsiä koko ajan. Oma ehdotukseni on kesäpääkaupunki. Ensinnäkin Turku on festivaaleineen, terasseineen, jokirantoineen ja saaristoineen Suomen ylivoimaisesti paras paikka kesän viettoon. Toiseksi nykyisessä maailmantilanteessa presidentin ulkopoliittinen valta korostuu ja kaikki tietävät, millä seudulla presidenttimme ovat viimeiset 101 vuotta kesänsä viettäneet.
Yksi pääkaupunkititteli on valitettavasti jo varattu: paavi Johannes Paavali II ehti aikanaan epähuomiossa julistaa New Yorkin koko maailman pääkaupungiksi.
Matti Mäkelä
