Paluu keskiajalle

Tähän aikaan vuodesta, kun kaikki kiroilevat pimeyttä ja kylmyyttä, on aika kääntää katse menneeseen ja hakea lohtua siitä, että ennen talvella oli vielä tylsempää!

Turkulaisen arkeologi Ilari Aallon ja kuvataiteilija Elina Helkalan tuoreessa kirjassa Vuosi keskiajan Suomessa (Atena 2023) kuvataan keskiaikaa yhden tavallisen vuoden kautta. Millainen siis oli vuoden 1480 talvi Turussa?

Pimeä se ainakin oli, ja se oli yksi kolmesta asiasta, jotka määrittelivät keskiaikaisen ihmisen elämää ja talvea:

– Luonnon vuodenkierto tietenkin loi raamit kaikelle elämälle. Mutta toinen tärkeä oli valon ja pimeyden vaihtelu – talvella ei paljon nähnyt. Kolmanneksi vuotta määritteli kirkon kalenteri, joka jaksotti juhlat, paastot, pyhimysten muistopäivät ja muut. Niiden mukaan myös tiedettiin milloin pitää tietyt työt aloittaa ja koska niiden pitää olla tehtynä, Aalto sanoo.

Aloitetaan siis joulukuusta – tai talvikuusta, kuten sitä nimitettiin. Mitä talven pimeässä ennen muinoin tehtiin?

Luistelua ja lumisotaa

Pimeässä ei voi kauheasti tehdä mitään, paitsi esimerkiksi lapsia, jos kohta väkiluku ei paljon Turussa noussut ennen 1800-lukua. Mutta onneksi keskiajalla oli mukavampiakin puuhia – aina saattoi kehrätä lankaa ja lisää lankaa!

– Sitä tarvittiin hurjia määriä. Neliön kokoiseen villakankaaseen tarvitaan kolme kilometriä kehrättyä lankaa, eikä neliöstä vielä tehdä kummoista vaatetta, Aalto kertoo.

Elina Helkalan kuvitusta kirjasta Vuosi keskiajan Suomessa.

Myös työkaluja saattoi hämärässä korjailla ja vähän uusiakin veistellä, mutta siinä ne pimeän askareet sitten kutakuinkin olivat. Sen jälkeen istuttiin tulen ääressä ja kerrottiin juttuja, pelattiin ja leikittiin. Peleistä tunnettiin esimerkiksi tammi, shakki ja tietysti noppapelit. Lapset leikkivät ulkona lumisotaa – siitä on säilynyt säännötkin:

– Olaus Magnuksen kirjaamat säännöt muistuttavat aika lailla niitä sääntöjä jotka meilläkin oli 1990-luvun Hämeenlinnassa, Aalto kertoo. Eli on kaksi joukkuetta, toinen hyökkää ja toinen puolustaa, kiviä ei saa leipoa lumipallon sisään ja lumipesuja on luvassa.

Lisäksi vuoden 1480 Turussa hiihdettiin ja luisteltiin – kilpaakin. Luistimet oli tehty luusta, vauhti annettiin sauvalla.

Lannan jatketta

Loppiaiseen loppui keskiajallakin joulun lomapelleily ja keskityttiin taas töihin, ennen kaikkea metsätöihin. Puiden kaato oli miesten hommaa, mutta jälki­käsittelyyn osallistui koko perhe:

– Esimerkiksi kuusen oksat pilkottiin pieneksi ja vietiin navettaan lannanjatkeeksi. Yleensä oli vain pari lehmää, joiden lanta ei riittänyt pellon tarpeisiin, joten lantaa jatkettiin eri keinoin. Oksasilpusta saatiin myös lämpöä navettaan.

Helmikuussa puolestaan alkoi olla jo valoa enemmän, joten päästiin taas kunnolla hommiin. Naiset ryhtyivät kutomaan kankaita. Myös Kynttilänpäivä helmikuun alussa oli tärkeä juhla:

– Kirkko oli valaistu kynttilöin, ja papit siunasivat ne – samalla seurakuntalaiset toivat omia kynttilöitään siunattavaksi. Siunatut kynttilät olivat voimallisia taikakaluja, esimerkiksi synnytyksissä sytytettiin sellainen, niin kuin myös kuolinvuoteella, Aalto kertoo.

Siinä se talvi sitten olikin kutakuinkin lusittu ja seuraavasta tulisi tismalleen samanlainen – paitsi jos sattui katovuosi ja kuoltiin nälkään.

Ehkäpä nykyajassa ja sähkövalossa on sittenkin puolensa…

*

Kainalojuttu:
TOP 4 -arkeologiaa

Jokirannassa tehdään paraikaa arkeologisia kaivauksia. Mihin Ilari Aalto upottaisi arkeologin lapionsa, jos saisi vapaat kädet?

1. Olisi kiinnostava tietää, mitä Pyhän Gertrudin killasta on maan alla jäljellä – sehän sijaitsi nykyisen Uudenmaantien laella.

2. Entä missä oli Pyhän Yrjänän leprahospitaali tarkalleen? Jossain Puolalanrinteen kohdilla varmaan. Vaan missä?

3. Olisi kiva ottaa selville, mitä dominikaanikonventista on jäljellä – sen rauniothan tuhoutuivat suureksi osaksi 1900-luvun alussa, kun Kaskenmäen talot rakennettiin. Mutta siellä kadun alla olisi vielä kaikenlaista tutkittavaa.

4. Tosi kiinnostavaa olisi löytää se kaikkein vanhin Turku, josta on viitteitä siellä ja täällä: 1200-luvun hirsirakenteiden jäännöksiä. Se voisi selvittää, miksi kaupunki rakennettiin juuri tähän, eikä esimerkiksi Koroisiin. Mutta se Turku on vähän hankalasti saatavilla viiden metrin syvyydessä.

Teksti ja valokuva: Roope Lipasti