Riku Korhosen Turussa kävellään
Kivisotia ja kalmistoja. Kirjailija Riku Korhosen Turussa maisema elää.
Korppolaismäki
Muutos kuhisee ja jyrisee Korppolaismäen ympärillä, mutta itse mäki on säilyttänyt vanhan rauhallisen tunnelmansa. Näköalapaikka, josta voi yhdellä silmäyksellä todeta Turun tunnelman ja mielialan.
Liikun ylipäänsä kaupungissa paljon jalan – juoksisin, mutta polvi ei anna. Turku on hyvän kokoinen kaupunki kävelyn näkökulmasta – melkein kaikkialle pääsee helposti. Kävellessä ahdistavat asiat pienenevät. Keho jotenkin jauhaa ne palasiksi.
Vaarniemen kallio ja näköalatorni
Vaikka tämä onkin Kaarinan puolella, lasken sen rakkaaksi turkulaiseksi maisemaksi, koska olen turkulaisimperialisti. Täällä voi iltaisin katsella miten auringon viimeiset säteet viistävät Pitkäsalmen vettä ja avaruus alkaa mustua. Hieno näköala ja raikkaat tuulet. Löysin paikan jo lapsena: silloin se vaikutti kuin olisi aarniometsään mennyt, mutta on se edelleen vaikuttava. Siellä on mahdollista myös tehdä nuotio ja paistaa vaikka makkaraa.
Turun (vanha) pääkirjasto
Rakkain julkinen rakennukseni Turussa. Muistan ensimmäisen käyntini pääkirjastossa vielä hyvin. Äitini toi minut sinne joskus seitsemänkymmentäluvun lopulla. Oli jo pimennyt ilta, luultavasti myöhä syksy. Ulkoapäin kirjasto näytti valtavalta ja luotaantyöntävältä. Olin uutuudenkarhean elementtilähiön lapsi, ja minun silmissäni kaikki vanhat rakennukset olivat arveluttavia. Ulkoapäin kirjastotalo toi mieleeni tarinoiden kummituslinnat, joissa kadotettujen henget pauhasivat ja räyhäsivät. Mutta sisällä vallitsikin rauha ja lumoutunut hiljaisuus. Ihmiset kävelivät hyllyköiden välissä toistensa ohi, keskustelut käytiin kuiskaten, kukaan ei räyhännyt, toisinaan joku hipaisi kirjanselkää tai poimi hyllyltä teoksen ja avasi sen katsoakseen, miten kirjailija oli vaikean tehtävänsä aloittanut.
Virnamäki
Pyöräilen tänne usein kesäisin kirja mukana ja istun Auran rannoilla lukemassa, niittyjen ja peltojen ja rantapajukoiden ja jokilaakson valon keskellä. Virnamäki sijaitsee hiukan Halisista Lietoon päin ja siellä on vanha kalmistoalue, jossa joskus kauniina kesäiltoina vallitsee kuolleita ja eläviä tasa-arvoistava hiljaisuus. Pari kesää sitten pitkän helleaallon aikaan tein pyöräretken Saloon saakka ja pysähdyin takaisin tullessani Virnamäellä. Siellä oli tuttuja lapsia uimassa ja ajattelin, että minäkin uskallan. Aika pahanhajuiseksi siitä uintireissusta kyllä tuli.
Bar Alvar
En enää istu baareissa läheskään yhtä paljon kuin kolmekymppisenä, olen ikään kuin sen elämänvaiheen saanut virallisesti suoritettua, mutta Bar Alvarissa on mukava käydä. Väkeä on kaikista ikäporukoista ja tunnelma ystävällinen ja avoin.
Ravintola Koulun sisäpihan terassi
Tämän on kesäisin Turun keskustan vähän suojassa oleva sydän, paikka jossa kerrotaan yön pimetessä parhaat juorut ja huonoimmat vitsit.
Yliopistonmäki ja kampusalue
Opiskelin Turun yliopistossa pääaineena yleistä kirjallisuustiedettä ja olin myöhemmin monta vuotta töissä humanistisessa tiedekunnassa. Yliopistonmäki on paikka, jossa käydessäni tunnen maankuulun ja katkerasti kadehditun turkulaisen hengen avarimmillaan ja korkeimmillaan. Yliopisto on sellainen historian, tiedon, totuuden ja luovuuden kollektiivinen aarre, että sen puolustaminen ja siitä iloitseminen on jokaisen turkulaisen ylpeä etuoikeus.
Satama ja Turun linnan puisto
Käyn siellä viikoittain ihan vain vilkaisemassa, miltä näyttää. Se on maisema, josta koko Suomi avautuu kapeiden salmien kautta länteen – niin henkisesti kuin maantieteellisestikin. Pidän satamista ja terminaaleista: niissä on vapautunut tunnelma mutta parasta on, ettei itse tarvitse lähteä sinne ördääjien jatkoksi.
Itäharju
Teinielämäni maisema, jossa vanhempani asuvat yhä ja jossa käydessäni jotain minussa taantuu hyvällä tavalla herkempään ja idealistisempaan aikaan. Olin nuorena varmaankin sellainen levoton puupää, mutta kun löysin kirjallisuuden joskus 13-vuotiaana, se avarsi maailmaa.
Ilpoinen
Ensimmäiset muistoni ovat täältä. Ihmeiden ja leikin ja turvan paikka, mutta myös mielikuvituksen ja kosmisen kauhun ja kivisotien. Siellä tosiaan käytiin kivisotia. Nyrkinkokoisilla kivillä heiteltiin toisia niin että veri lensi. Toisinaan ihmettelen, miten niinkin suuri osa pojista säilyy hengissä aikuiseksi.
Haastattelu: Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset ja Turku kohtaavat.
