Tänä syksynä
Tänä syksynä menen metsään. Juon viileää ilmaa, kiipeän kallion laelle, poimin mustia torvisieniä ja perustan niiden kanssa puhallinorkesterin kilpailemaan tuulen kanssa.
Tänä syksynä, kun alkaa hämärtää, pyydän vaimoa kävelylle, sillä syksy on tehty käveltäväksi. Myöhemmin illalla keitän teetä ja kuvittelen, kuinka kotoisalta se näyttää jos sitä katsoo ulkoa pimeästä. Palaan 70-luvulle ja teen lämpimiä voileipiä samalla kun ikkunat itkevät tihkusateesta.
Yhtenä aamuna otan pyörän, ajan kaupunkiin, haistelen talven tuloa ja katselen kuinka puistot vaihtavat väriä. Pysähdyn Piispankadun tietämille katsomaan sen kauneutta ja avaraa kuulasta ilmaa vanhojen yliopistorakennusten yllä. Tervehdin opiskelijoita huomaamattomalla nyökkäyksellä.
*
Tänä syksynä ilmoittaudun Työväenopiston kurssille ja teen kaappikellon vanhojen ukkojen kanssa. Haravoin lehdet pihalta ja vien kesän varastoon ajoissa.
Tänä syksynä syön paljon vitamiineja ja aloitan liikuntaharrastuksen. Matkalla ensimmäiselle tunnille mietin, olenko jouluun mennessä niin vahva, että jaksan nostaa maailman.
Tänä syksynä ryhdyn katsomaan televisiosta hyvää sarjaa. Muina iltoina luen kirjaa, mutten liian myöhään. Aamulla herään virkeänä työhön ja kun alkaa viiletä, sytytän takkaan tulen.
*
Katson tulta ja mietin: Syksyllä ihminen on parhaimmillaan. Syksyllä uskoo mitä vain.
Roope Lipasti,
Mobilen kausilehtien päätoimittaja
PS. Mikäli edellä kuvattu syksyn hyvä elämä –projekti ei jostain syystä onnistu tässä laajuudessa, aina voi myös vähän joustaa ja viettää pienen osan pimenevää vuodenaikaa lueskellen tätä Mobilea. Kyllä sekin hieman ylevöittää!
