Tappitytöstä Niskavuoren Loviisaksi

Turun kaupunginteatterin Niskavuoren nuori emäntä, alias Minna Hämäläinen, pärjäisi ihan oikeanakin emäntänä ainakin maataloustermien tuntemisen perusteella. 8/10.

Minna Hämäläinen esittää nimiroolin Niskavuoren nuori emäntä -näytelmässä, mutta ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa Niskavuoren kyydissä: hän oli kymmenvuotiaana lapsiavustajana Aarnen ja Martan lapsena Kuopion kaupunginteatterissa – Hämäläisen isä kun on myös näyttelijä.

Niskavuoreen hän törmäsi myös nuorena näyttelijäopiskelijana, joskaan silloin niiden maailma ei oikein napannut. Mutta nyt, vähän vanhempana Hella Wuolijoen maailma on avautunut uudella tavalla:

– Wuolijoki osaa kirjoittaa todella hienoa draamaa – näissä on mahtavia rooleja ja hienoja käänteitä. Loviisan rooli on massiivinen – ylipäänsä on hienoa ja mielenkiintoista, että nainen on näissä niin keskiössä ja aktiivisena tekijänä. Loviisa ei alistu muiden tahtoon, vaan päättää, että täältä pesee! Että eletään sitten Niskavuoren malliin!

Talon tähden

Mutta miksi Niskavuori jaksaa vuodesta toiseen pitää pintansa? Se on kuitenkin kirjoitettu sota-aikana ja tapahtumatkin sijoittuvat hamalle 1800-luvulle.

– Ikuisuusaihehan tämä on, rakkaus ja rakkauden kaipuu, nähdyksi tuleminen. Näytelmässä tehdään vääriä ja kipeitä ratkaisuja Niskavuoren tähden. Loviisa uhraa rakkauden talon takia – että Niskavuori olisi isoin ja mahtavin! Samanlaisia asioita ihmiset edelleen tekevät, Hämäläinen sanoo.

Hän uskoo, että suosiossa lienee myös sitä, että Niskavuoren tarina on jotenkin kovin suomalainen:

– Että on sellainen matriarkka joka hoitaa kaiken. Ja miehet ovat vähän toisaikaisia. Loviisan mies Juhani juo itsensä myöhemmin sitten hengiltä, kun ei saa Malviinaansa. Eikä hänkään voi lähteä Malviinan perään kun on se talo. Aina se talo.

Heinää tekemässä

Hämäläinen itse ei ole maatalon tyttöjä, mutta hiukan kokemusta sellaisestakin on lapsuusvuosilta:

– Meillä oli mökki Nilsiässä ja siinä vieressä iso maatalo. Sieltä haettiin maitoa – olen itse lypsänytkin! Lisäksi oltiin nostamassa perunaa ja tekemässä heinää.

Heinäpellolla Hämäläisellä oli ihan oma homma:

– No kun minä olin jo silloin aika lyhyt, niin tehtäväni oli olla tappityttö. Eli kun heinäseiväs laitetaan pystyyn maahan ja siihen nostetaan heinää, niin sitten pariin kohtaan laitetaan sellainen poikkipuu tai tappi, joka kannattelee heinää niin, että tuuli käy sinne paremmin ja ne kuivuvat nopeammin.

*

Minna Hämäläisen kulttuuri- ja menovinkit kevääseen

1. Katariinanlaakson luontopolku

– Käyn siellä niin usein kuin mahdollista, se on tosi kaunis ja maastoltaan mukava: välillä ollaan meren rannalla ja välillä kiivetään aika korkeallekin. Keväällä, kun sini- ja valkovuokot kukkivat, se on ihan uskomattoman upea.

2. Haruki Murakami: Kafka rannalla

– Se on hienosti punottu monitasoinen tarina, jolla oli minuun hyvin rauhoittava vaikutus. Tulin oikein onnelliseksi kun sitä luin!

3.Vappuiloa -konsertti 1.5. Konserttitalossa

– Jos vappupäivänä voisin, menisin kuuntelemaan tätä kaupunginorkesterin konserttia – siinä on solistina Aili Ikonen. En tosin pääse, koska itse laulan silloin teatterilla Iloisessa pornolaulukonsertissa. Tänä vuonna meillä on kaksi esitystä kun ensimmäinen myytiin heti loppuun.

Haastattelu: Roope Lipasti

Niskavuoren nuori emäntä Turun Kaupunginteatterissa, ensi-ilta 14.2. – esityskausi jatkuu 16.5. asti.

Sarjassa ajankohtaiset ihmiset vastaavat tietovisaan ja antavat menovinkkejä. Turkuvisan kysymykset ja vastaukset löytyvät painetusta Turun Aika -lehdestä. Lehti löytyy jakopisteistä ympäri kaupunkia!