Tulevaisuuden työelämä: Tekoälyä, robotteja ja makkaraa

Poloisen ihmisen mahdollisuudet pärjätä tulevaisuuden työelämässä eivät näytä kummoisilta. Ensinnäkin työelämä menee koko ajan huonompaan, epäinhimillisempään ja stressaavampaan suuntaan (ainoa lohtu lienee se, että tänään asiat ovat sentään paremmin kuin huomenna, ylihuomisesta puhumattakaan). Pahempaa seuraa, kun robotit ja tekoäly vievät suurimman osan ihmisten elämästä helvettiä tekevistä työpaikoista. Lopuksi tulee sitten paha tekoäly, joka laittaa pisteen sekä työelämälle että koko ihmiskunnalle.

Miten sitten säilyttää mielenrauhansa työelämän kasvavien vaatimusten ja uhkakuvien kanssa? Ensimmäisenä hätiin tulee realismi. Ainakin Suomessa ja monessa muussa länsimaassa työelämän huonontuminen on vähintäänkin kiistanalainen asia ja kotimaassamme voidaan ylpeillä esimerkiksi sillä, että tuoreen eurooppalaisvertailun mukaan täällä on työuupumusta neljänneksi vähiten koko maanosassa. Hyvän tuloksen taustalla on tutkijoiden mukaan työelämän systemaattinen kehittäminen esimerkiksi etätyömahdollisuuksiin ja työhyvinvointiin panostamalla.
*
Jos asiaa tarkastelee pidemmällä aikavälillä, niin työelämän huonontumisesta puhuminen alkaa olla jo absurdia. Pari tuhatta vuotta sitten suurin osa eurooppalaisista oli orjia ja vaikkapa naisten asema Ateenan demokratiassa oli kutakuinkin yhtä auvoinen kuin Talibanien hallitsemassa Afganistanissa.

1800-luvun alkupuolen englantilaisen teollisuusköyhälistön elämästä on myöhemmin sanottu, että todennäköisesti milloinkaan rauhan oloissa ihmiset eivät ole eläneet sellaisessa kurjuudessa. Toimittaja George Godwin totesikin vuonna 1859 lontoolaisen slummin asuinoloja, likaa, väkivaltaa ja lohduttomuutta kuvaavassa kuuluisassa artikkelissaan, että "on lähes mahdotonta uskoa, että ihmiset voivat elää täällä".

Reality-checkin jälkeen on hyvä muistaa, että ammatit ovat kadonneet ennenkin ja omaa osaamista on pitänyt kaupata uudenlaisessa toimintaympäristössä. Japanissa tietyt perheet ja suvut olivat aikanaan erikoistuneet samurai-miekkojen valmistukseen. Feodaaliyhteiskunnan kadotessa hävisi myös suurimittainen tarve kyseisiin miekkoihin. Vastaukseksi ei muodostunut seppuku, vaan siirtyminen keittiöveitsiin, jotka ovat edelleen maailmankuuluja.

Valitettavasti kukaan ei ole dokumentoinut keskustelua, jonka aluksi poika kertoi isälleen samurai-miekkojen olevan "so last week" ja ratkaisun piilevän keittiön puolella.
*
Työpaikkojen katoaminen uuden teknologian myötä on tietysti tosiasia ja esimerkiksi Yhdysvalloissa kadon on arvioitu olevan vuosien 2016-25 välillä peräti 22,5 miljoonaa työpaikkaa. Vaikka työpaikkojen katoamista ja ihmistyön muuttumista tarpeettomaksi on ennustettu ainakin höyrykoneen keksimisestä saakka, niin tämänkertainen muutos voi todella olla erilainen kuin aiemmat. Tästä huolimatta on ihmiskunnan omissa käsissä, onko edessämme eriarvoisuuteen, epäoikeudenmukaisuuteen ja riistoon perustuva dystopia vai tulevaisuus, jossa uusi teknologia tuottaa kaikille mielekkäämpää työtä, lisääntyvää vapaa-aikaa ja kasvavaa vaurautta.

Entä sitten, jos pahimmat skenaariot käyvät toteen? Hurjimman lukemani ajatuksen mukaan tekoäly, jolle on annettu tehtäväksi makkaran tuottaminen, saattaa päätyä tekemään koko maailmankaikkeudesta makkaraa (todettakoon, että ilmeisesti kirjoittaja halusi havainnollistaa tekoälyn riskejä, eikä vakavissaan väittää, että joku loisi tekoälyn ja laittaisi sen sitten tekemään makkaraa).

Joka tapauksessa, jos näin kävisi, kannattaisi varmaan toivoa, että tekoälyllä olisi edes sen verran säädyllisyyttä, että se pusertaisi linnunradasta chorizoa tai bratwurstia, ei suomalaista jauhomakkaraa.

Matti Mäkelä