Väkivaltaa Härmästä
Ensimmäiset 40 minuuttia JP Siilin uudesta Härmä-elokuvasta aiheuttavat aikamoisen riemun: nyt kääntyy sivu kotimaisessa elokuvassa. Kuvat ovat komeita, näyttelijäntyö etenkin Lauri Tilkasen nuoremman veljen osalta kerrassaan erinomaista. Aiheenkäsittely, Pohjanmaan lakeuksien puukkokulttuuri ja ison talon perimysjärjestyksen vääjäämätön epäoikeudenmukaisuus todellista ja semiwesterninen tyylittelevä kerronta mukaansatempaavaa. Mutta sitten tulee moraa katsojan keuhkoon.
Väkivaltaisuus sinänsä kuulunee asiaan, kuten historioitsija Heikki Ylikangas on jo elokuvasta ehtinyt todeta. Ongelmallista on ohjaajakäsikirjoittajan sokeutuminen oman tarinansa edessä. Juonenkäänteitä tulee ns. kokorahan edestä, ne eivät tunnu loppuvan lainkaan. Tarinan uskottavuus ja imu putoaa kinttuihin, kun Mikko Leppilammen esittämän pahisveljen sitkeys saa enemmänkin alien-tyyppisen genren mittasuhteet.
Kaupanpäälle runsautta krumeloi Tuomas Kantelisen jokaraon täytyttävä elokuvamusiikki.
Härmästä astuu ulos todella pahantuulinen katsoja. (ae)
MObile (2/6)
Härmä, ensi-ilta perjantaina 17. helmikuuta – Kinopalatsi 1, 2 & 5.