Piirros: Ulriikka Lipasti

Ruokien kevät

14.02.2020 / Kevätlehti - Roope Lipasti

Kevätkausi jäsentyy yllättävän selkeästi perinteisten ruokien ja juomien avulla. Syksy on tässä suhteessa paljon köyhempää, kesä suorastaan surkeaa.

Tipattomuus

Tipaton tammikuu ei ole kovin vanha perinne, eikä sillä edes ole kristillistä taustaa, mutta voisi hyvin olla. Joulun porsastelun jälkeen on enemmän kuin paikallaan laittaa korkki kiinni ja keskittyä työntekoon, reippailuun ja hyvään elämään. Mikään ei voi olla luterilaisempaa kuin tipaton tammikuu: ulkona on pimeää ja kylmää eikä lämmikkeeksi sovi ottaa edes pienen pientä konjakkia. Tuhannet suomalaiset viettävät tammikuun raittiina ja saavat siinä sivussa tehtyä hyvä osan vuoden töistään. Lisäksi se antaa heille voimaa tintata entistä enemmän helmikuussa.  

Runebergin torttu

Kansallisrunoilija J.L. Runebergille kävi sillä lailla ohraisesti, että häneen sopii vanha sanonta, sic transit gloria mundi – katoavaista on mainen kunnia. Niin ylistetty kuin runoilija aikoinaan olikin, nykyään hänet muistetaan lähinnä Fredrika Runebergin miehenä. Siis miehenä, jolle vaimo keksi leipaista tähteistä tortun, joka ei edes ole erityisen hyvää. Ilmeisesti resepti ei tosin ollut Fredrikan alun perin, vaan erään porvoolaisen kondiittorimestarin. Runebergin tortusta joka tapauksessa tietää, että eletään tammi-helmikuuta.

Laskiaispulla

Laskiainen on nimensä mukaisesti laskua eli laskeutumista. Yleensä se yhdistyy pulkalla laskemiseen, jos kohta Turun seudulla lumen kanssa on aina vähän niin ja näin. Alun perin se kuitenkin tarkoittaa laskeutumista paaston aikaan. Laskiaisella on siis kristillinen perusta.

Laskiaispulla on nykyään pulla jossa on täytteenä kermavaahtoa ja hilloa (jotkut barbaarit laittavat sinne myös mantelimassaa, joskin tästä on vähän eri koulukuntia). Alkuperäisen ruotsalaisen reseptin mukaan pullassa ei ollut mitään täytettä ja se tarjottiin uitettuna lämpimässä maidossa. Mantelimassa tuli kuvioihin 1800-luvun lopussa ja hillo otettiin mukaan siksi, koska sitä oli usein helpommin saatavilla.

Hernekeitto

Hernekeitto liittyy niin ikään laskiaiseen. Silloin kun maailmassa vielä oli jonkinlainen jumalanpelko valloillaan, ihmiset paastosivat joka kevät. Ennen paastoa herkuteltiin hernekeitolla. Se oli nimittäin entisaikain mittapuulla kaikkein jytyintä kamaa: siinä oli proteiinia niin että jaksoi melkein pitkäperjantaihin saakka – paastoaikana kun ei syöty lihaa lainkaan.

Paasto

Kevääseen kuuluu siis paasto joka alkaa laskiaisesta ja kestää suurimman osan helmi-maaliskuuta. Vaikka kyseinen paasto on vanha kristillinen tapa, se sopii hyvin nykyaikaan ja nykyihmisille, jotka muutenkin ovat jatkuvasti kaiken maailman dieeteillä.

Paaston aikaa vietetään sen peruina, että Jeesus hortoili autiomaassa 40 päivää eikä syönyt mitään. 40 päivän jälkeen Jeesukselle kuitenkin tuli nälkä, mutta koska ”ihminen ei elä pelkästä leivästä” hän ei viitsinyt muuttaa kiveä leiväksi.

Paasto loppuu pääsiäiseen.

Lammas

Huhtikuun, eli pääsiäisen, ruuat puolestaan tulevat suoraan Vanhasta Testamentista eivätkä sinänsä liity Jeesukseen vaikka pääsiäisenä häntä muistetaankin. Pääsisäisruuat tulevat Mooseksen harharetkiltä, kun juutalaiset lähtivät korpivaellukselle autiomaan halki luvattuun maahan, pakoon Egyptin orjuudesta. Läksiäisiksi teurastettiin lammas eikä se kovin hyvää varmaan ollut, kun kiireessä piti syödä eikä mausteitakaan ollut muita kuin ”katkeria yrttejä”.

Mämmi

Mämmin historia on hieman epäselvä. Joko se on kokonaan Juha Miedon keksintöä tai sitten mämmi symboloi happamatonta leipää, jollaista Mooses & kump söivät kiireessä sen lampaan kyytipoikana kun ei ollut aikaa kohottaa taikinaa.  

Tippaleipä

Kun kevät on edennyt toukokuulle, ruuatkin muuttuvat iloisemmiksi. Ihmisen aivoja muistuttava tippaleipä on sulostuttanut suomalaisia juhlia jo 1700-luvulta. 1800-luvulta ne ovat kuuluneet vappuun kuni känninen teekkari. Tippaleivän historia juontuu muinaiseen Persiaan, eli nykyiseen Iraniin.

Sima

Sima, tuo outo juoma, josta ei oikein osaa sanoa onko se hyvää vai ei, perustuu hunajaviiniin. Suomessa hunajaviiniä on kutsuttu simaksi. Etymologisen sanakirjan mukaan hunajasta valmistettu sima on ollut vanha skandinaavinen juhlajuoma. Itse sana tarkoittaa mettä. Vappujuomaksi sima vakiintui 1900-luvulla, kun se muun muassa kieltolain tähden oli kelpo korvike vaikkapa kuohuviinille.

Tai siis ei tietenkään ollut, mutta sillä piti mennä mitä oli saatavilla.

Roope Lipasti