Saara Kotkaniemi näyttelee Emma-teatterissa isänsä ohjauksessa, ja se on ei-lainkaan-kauheaa
Nimi: Saara Kotkaniemi
Ikä: 39
Ammatti: Näyttelijä, läheisyyskoreografi
Olet mukana Emma-teatterin Loistojutussa, jonka Pentti Kotkaniemi ohjaa. Asteikolla 1-5, kuinka kauheaa on olla isän ohjauksessa?
– Jos 5 on ”ei-lainkaan-kauheaa”, niin se. Ei se eroa yhtään siitä, että tekee jonkun muun vanhan patun kanssa töitä! No ehkä sen verran, että kun isä tauoilla kertoo anekdoottejaan, niin minä korjailen perässä.
Missä iässä yhteistyö ei olisi onnistunut?
Edellisen kerran vastaava tilanne oli 15 vuotta sitten, kun olin vielä teatterikoulussa. Ei se ollut silloinkaan kamalaa. Ehkä joskus 18-20 -vuotiaana olisi voinut vähän olla. Se on herkkä ikä.
Millä lailla teatteri, tv tai elokuvat ovat olleet elämääsi?
Isä teki paljon töitä Helsingin ulkopuolella, joten en ole teatterin takahuoneessa kasvanut lapsi. Äiti oli kova kulttuurin kuluttaja – kävimme paljon teatterissa ja leffassa. Meillä oli myös laaja valikoima laatuleffoja vhs:llä, katsoin niitä aina ollessani kipeänä.
Koska olit ekan kerran lavalla?
Meillä oli ala-asteella teatterikerho ekasta luokasta lähtien ja se oli tärkeä juttu. Teimme ystäväni Sara Mellerin kanssa esityksiä kaikkiin koulun juhliin. Mainoksiin pääsin aika pienenä, ja seitsemänvuotiaana olin mukana Ylen tv-elokuvassa Sanat ja hiljaisuus. Se oli ihanaa! Ihmettelin kuinka voi saada jopa rahaa siitä, kun juoksentelee pitkin Kasvitieteellistä puutarhaa.
Suhteesi Turkuun?
Meillä on mökki Kustavissa. Kun lapsena jossain vaiheessa kesää oli tylsyyttä ollut tarpeeksi, pääsimme Turkuun shoppailemaan. Se oli kesän kohokohta. Ostin muun muassa ensimmäiset rintsikkani Turusta. Denniksessä käytiin aina syömässä ja joskus piipahdettiin Vartsikan kesäteatterissa. DBTL-muistojakin on: olen oksentanut Aurajokeen. Turku on siis rakas kaupunki!
Suhteesi turkulaisiin?
Minulla ei taida olla kauheasti lähipiirissa turkulaisia ystäviä – Aksa Korttila on täältä eikö? Sara Melleri on myös syntyjään turkulainen. Nuorempana aiheutti kateutta se, että turkulaisten naisten sanottiin olevan Suomen kauneimpia.
Kotkaniemi on hieno sukunimi. Mistä päin se tulee?
Pohjanmaalta, jostain Alajärven tienoilta, mutta minä tulen kyllä ihan Helsingistä.
Kesän näytelmässä leikitään kaksoisolentoajatuksella. Oletko koskaan tavannut omaa kaksoisolentoasi?
En ole, mutta moni on sanonut nähneensä kaksoisolentoni. Olen aika geneerisen näköinen, joten ehkä se johtuu siitä. Viimeksi joku sanoi, että olen Vikingseissä näyttelevän Katheryn Winnickin näköinen.
Tekoälyn mielestä samannäköisiä kanssasi voisivat olla esimerkiksi Krista Kosonen, Pihla Viitala, Alma Pöysti ja Laura Birn. Mitä siitä ajattelet?
He ovat kyllä kaikki upeita naisia ja näyttelijöitä, mutta yhdennäköisyyttä en allekirjoita. Minulle muuten käy toisinaan niin, että joku tulee pyytämään nimmaria, jolloin aina ensin kysyn, että kuka luulet, että olen? Pihlaksi minua on kerran luultu, mutta annoin nimmarin kuitenkin.
Mikä on parasta kesäteatterissa ylisummaan?
Näyttelijän näkökulmasta siinä on kiitollista se, että ihmiset haluavat ensisijaisesti tulla viihtymään ja saada hauskan illan. Jos siinä onnistuu, niin ihmiset ovat tyytyväisiä ja lähtevät iloisina kotiin.
Miksi kannattaisi tulla katsomaan juuri tätä näytelmää?
Samasta syystä: se kyllä tyydyttää tuon viihtymisen tarpeen! Meillä on erinomainen teksti ja hyvä porukka.
Mikä on näyttelijän painajainen?
Että unohtaa kaiken: vuorosanat, kohtauksen, sen missä tarvittavat tavarat ovat ja niin edelleen. Näen sellaista painajaista vähintään kerran kuukaudessa, mutta oikeassa elämässä niin ei ole toistaiseksi tapahtunut.
Vuonna 2020 julkaistiin laatimasi ohjeistus intiimikohtausten tekemiseen kameratyöskentelyssä. Kuinka hyvin se on otettu käyttöön?
Se sai paljon julkisuutta. Niihin aikoihin yleistyvät tuotannoissa myös läheisyyskoreografit, jolloin paljon asioita siirtyi heidän vastuulleen. Eli enää eivät vain näyttelijät tai ohjaaja ja tuotanto ole vastuussa siitä, että kaikki menee turvallisesti. Uskon, että on osittain ohjeistuksen ansiota, että läheisyyskoreografien käyttö on yleistynyt.
Siispä tilaamme nyt sinulta myös yleisohjeistuksen kesäteatterikävijöille…
Ongelma on usein, että ei ole syöty, on oltu paljon auringossa, eikä juotu riittävästi vettä, mutta enemmän kuin tarpeeksi alkoholia. Sairaskohtaukset kesäteatteriyleisössä ovat ikävän yleisiä. Muistamalla juoda vettä pääsee jo aika pitkälle!
Olet naimisissa sveitsiläis-italialaisen miehen kanssa. Mikä on parasta Sveitsissä?
Vuoret. On ihmeellistä, että siellä ollaan koko ajan kuin Windowsin näytönsäästäjän sisällä. Se on kyllä hienoa. Mutta ne hinnat toisaalta eivät ole…
Tätä minusta ei moni tiedä
Olen kova röyhtäilemään. Turun seudulla kuvatun Villi leikki -elokuvan kansainvälinen työryhmä antoi minulle röyhtäilyn takia lempinimen Burbie, ei siis Barbie.
Kun en ole näyttelemässä, minä…
Olen lasten kanssa. Nuorimmainen on vasta kolme, joten kun en ole töissä hän saa – ja myös vaatii – kaiken huomion.
Teksti: Emmi Merilä.
Kuvat: Timo Jakonen, 2026
