Joulukilon logiikka
Tv-sarjan Fat Actress päähenkilö Kirstie Alley (joka esittää itseään) kiteyttää hyvin nykyajan ristiriitaisen mielenmaiseman. Samalla ollaan sekä ehdottoman vakuuttuneita omista kyvyistä (vertaa: Idols) että kipeän epäitsevarmoja etenkin ulkomuodon puolesta. Samalla halutaan sekä nauttia ja kuluttaa niin paljon, kuin sielu, ruumis ja kukkaro sietävät, että näyttää maratoonarivegaanilta ulkoisesti. Kirstie Alleykin kieltäytyy yhdessä jaksossa laihduttamasta roolia varten, sillä eihän Hollywoodissa lihavilta lahjakkailta miehiltäkään sitä vaadita. Toisessa jaksossa hän harkitseekin jo loiseläimen syömistä tai bulimiaa laihduttamiskeinoina. Viihdeteollisuuden ulkonäkövaatimukset esitetään sarjassa kohtuuttomina, mutta samalla niitä kohti pyritään hinnalla millä hyvänsä.
Fat Actressissa näkyvät, ympärivuotiset ruumiin ristiriidat tuntuvat kärjistyvän nyt joulun lähestyessä. Pitäisi kokkailla ja kauhoa suuhunsa sen sadatta laatikkoa ja piparia, mutta pitäisi myös näyttää upealta (eli hoikalta ja tiukalta) pikkujouluriennoissa, puhumattakaan uuden vuoden juhlista, jotka koittavat epämukavasti heti joulunpyhien mässäilyn jälkeen. Lehtien sivuja komistavat rinta rinnan joulukilovaroittelut ja jouluherkkuohjeet.
Tämä kaikki toki sisältyy joulun taloudelliseen logiikkaan. Ensin ennen joulua ostetaan paljon lahjoja ja ruokaa ja juomaa, mihin menee tyrmäävä määrä rahaa. Sitten kun on vaihdettu lahjat ja syöty ruoka, olisi muuten ehkä taloudellisen hiljaiselon paikka, mutta vyötärölle kertyneestä joulukinkusta on päästävä eroon. Kulutusjuhlan ei tarvitsekaan loppua: kaikenlaiset kevyttuotteet, laihdutusvalmisteet ja painonvartijat käärivät tammikuussa mukavat voitot.
Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon kertynyt painokilo maksaa suhteessa pudotettuun. Tilastollinen tosiasiahan on, että vain muutama prosentti laihduttajista todella pudottaa painoaan ja pitää sen poissa. Tämän huomioon ottaen yllättävän moni eli lähes kaikki naiset vähintään jossain elämänvaiheessa silti jaksavat yrittää. Esimerkiksi eräässä tunnetussa laihdutusohjelmassa kilon pudotus kahdessa viikossa tulisi maksamaan noin 50 euroa (pudotusta ei tietenkään voi taata). Sillä saisi jo ostettua aika paljon kaikenlaista kivaa. Ja tilastollisesti pudotettu kilo tulee kahta helpommin takaisin, joten saman kilon poistamisesta pääsee maksamaan yhä uudelleen.
Tulee mieleen Fat Actress -sarjan jakso, jossa Kirstie Alley aloittaa uuden omituisen laihdutusohjelman. Siinä pyritään pienentämään kroppaa ympäröimällä se pienillä esineillä ja ihmisillä. Niinpä Alley palkkaa ryhmän kääpiöitä asumaan kotiinsa, muuttaa leikkimökkiin keskelle olohuonettaan ja alkaa puhua pikkuoravaäänellä. Kas kummaa, kuuri ei lopulta oikein toimi, vaikka tämä katsoja kyllä käkätti itsensä kippuraan. Ei taida toimia sekään, että meidät ympäröidään laihdutuspuheella ja kuvilla laihoista ihmisistä – kansa ei nimittäin ole laihtumaan päin. Olisiko siis ehkä hyödyllisempää suunnata energiaa johonkin tuloksellisempaan toimintaan kuin itsensä pienemmäksi tekemiseen?
Katariina Kyrölä
Kirjoittaja on tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa lihavuuden representaatiosta ja ruumiskuvasta tiedotusvälineissä
