Kuoleman rajoilta ravintoloitsijaksi

Ravintola Maku Stålarminkadulla näyttää tavalliselta viihtyisältä ravintolalta, jonka aasialainen keittiö ja runsas lounas ovat erittäin kokeilemisen arvoisia. Mutta ravintolan taustalla on tarina, joka on sen verran hurja, että se ansaitsee tulla kerrotuksi.

Maku-ravintolassa käy normaali lounasajan vilske: Cuc Reijonen – tai suomalaisittain Kukka – kantaa lisää ruokaa tarjolle ja ohjaa välillä uudet lounastajat pöytään. Hän omistaa ravintolan miehensä Jouko Reijosen kanssa. Kukka hoitaa varsinaisesti ravintolan, Joukon leipätyö on muualla, mutta hän auttelee paperitöissä ja on hän joskus ollut tarjoilemassakin.

Kukka tuli Vietnamista Suomeen jo neljännesvuosisata sitten. Lapsuudessaan hän työskenteli äitinsä ravintolassa  Sillä lailla saatiin perhe ruokittua: päivät olivat ympäripyöreitä eikä koulunkäyntiinkään oikein ollut mahdollisuutta. Mutta ravintolabisnes tuli tutuksi.

Tämä oma ravintola syntyi lopulta sitten varsin erikoista polkua.

Pariskunta oli nimittäin ehtinyt olla yhdessä viitisen vuotta, kun he – niin ikään viitisen vuotta sitten – olivat käymässä Vietnamissa järjestelemässä Kukan äidin hautajaisia. Matkalla Kukka sai aivoverenvuodon – asia jota ei ylipäänsä kannata saada, mutta ei ainakaan Vietnamissa.

12 tuntia ambulanssissa

Hätä oli suuri, mutta he pääsivät kuitenkin paikalliseen sairaalaan, jossa oli magneettikuvausmahdollisuus ja vuoto saatiin todettua. Sen sijaan hoitoa ei ollut tarjolla, vaikka kaupunki oli Nha Trang, jossa kuitenkin asuu 300 000 ihmistä eli ei se aivan tuppukylä ole. Lopulta he pääsivät ambulanssiin, joka lähti viemään heitä kohti kahdentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Saigonia.

Vertailun vuoksi: Turusta ajaa Sodankylään suurin piirtein samassa ajassa.

– Vietnamissa tiet ovat erittäin huonossa kunnossa ja liikenne kovaa. Minä istuin ja valvoin Kukan vieressä, kun auto pomppi niin, että hän näytti olevan ilmassa suuren osan aikaa. Aivoverenvuotopotilaalle se ei ole oikein hyvä juttu. Seurasin sydänmonitoria koko sen ajan – hoitajat nukkuivat, jos kohta eipä siinä varmaan paljon olisi ollut tehtävissä, jos jotain olisi sattunut, Jouko muistelee.

Leikkaus käteisellä

Kukka selvisi matkasta ja he pääsivät Saigoniin ja sairaalaan, mutta siellä nostettiinkin kädet pystyyn: he eivät auta tai pysty auttamaan. Oli löydettävä seuraava sairaala. Sieltä löytyi jo kirurgikin, mutta vastaanotossa todettiin, että leikkaus voidaan tehdä vain, jos on käteistä. Kortti saati vakuutuskortti ei kelvannut.

– He kyllä ymmärsivät, että kyse oli hätätapauksesta, mutta ilman rahaa ei silti ollut jääminen. Onneksi tunsin entuudestaan Vietnamia, joten minulla oli mukana 7000 euroa. Se riitti ja leikkaus tehtiin. Heti kun kirurgi oli valmis, Kukka tuotiin nukutettuna sairaalan aulaan, jossa oli kymmeniä ihmisiä ja ovet auki kadulle niin että kaikki pöly ja muu tuli sisään, Jouko kertoo.

Lopulta hänet siirrettiin sängyllään siitä liikenteen läpi kadun toiselle puolelle, jossa oli hänelle huone. Seuraavana päivänä Joukolle ilmoitettiin, että nyt tarttis lähteä menemään. Hän protestoi että Kukkaa ei voi kotiuttaa vielä pitkään aikaan! Vaan ei auttanut: Onneksi hän sai viimein apua SOS international -organisaatiolta, joka järjesti lääkärilennon Bangkokiin. Siellä Kukka pääsi teho-osastolle.

Uusi alku

Kukka oli Bangkokin sairaalassa tehohoidossa kuukauden ja hänen miehensä istui siinä sängyn vieressä:

– Hän on sellainen aasialaisen positiivinen ihminen. Kertaakaan ei valittanut koko sinä aikana. Minä olin meistä se, joka oli ihan romahduspisteessä. Mutta meillä oli siinä sitten aika paljon aikaa jutella kaikenlaista. Minä kysyin, että mitä me sitten teemme kun palaamme Suomeen. Kukka kertoi haaveestaan, omasta ravintolasta. Sovimme, että sellainen perustetaan.

Kun he vihdoin uudenvuodenaattona pääsivät Suomeen ja edelleen Tyksiin, lääkäri totesi heidän olevan hyvin onnekkaita: moni olisi kaiken sen jälkeen kuollut.

Ja nyt?

– On joka aamu ihanaa ajatella, että hän voi ja saa mennä työhön, josta niin pitää. Monet yritykset perustetaan siksi, että saataisiin mahdollisimman paljon rahaa, mutta tässä on nyt kyse paljosta muusta.

Teksti & kuva: Roope Lipasti

• Ravintola Maku, aasialainen keittiö – Stålarminkatu 5.