Lentävä turkulainen
Paavo Nurmi juoksentelee edelleen monessa paikassa, muun muassa Mantun grillin edessä, patsaana. Hänen kunniakseen on nimetty myös paikallinen maraton sekä yleisurheilukisat ja tietenkin stadion. Meillä on myös Paavo Nurmen tie. Kaupunginteatterissa esitettiin aikoinaan Ilpo Tuomarilan kirjoittamaa Taulahäntä ja kivenhakkaaja -nimistä näytelmää, joka kertoo Nurmesta ja Wäinö Aaltosesta.
Nurmi oli paitsi ylivoimainen urheilija, myös melkoinen persoona, hyvässä ja pahassa. Hänessä kiteytyi turkulaisuudesta jotain oleellista.
Yksi. Nurmi ei koskaan vannonut sotilasvalaa. Kun tilaisuus tuli, hän oli jääräpäinen ja katsoi, ettei voi vannoa sellaista, jota ei ehkä voisi pitää. Se oli siihen aikaan melkoisen ennenkuulumatonta,. Lopulta tehtiin niin, että merkattiin papereihin, että Nurmi muka olisi vannonut, niin kaikki olivat tyytyväisiä.
Kaksi. Pariisin olympialaisissa 1924 kymppitonnin maastojuoksussa oli kauhea helle, auringossa 45 astetta. 38 lähtijästä vain 15 pääsi maaliin saakka ja heistäkin kahdeksan kannettiin stadionilta paareilla. Nurmi tietenkin voitti, saapui puolitoista minuuttia ennen Ritolaa maaliin, vain hieman väsyneen näköisenä.
Kolme. Kansainvälinen yleisurheiluliitto pohti ennen Pariisin olympialaisia miten voitaisiin estää, ettei Nurmi vie ihan kaikkia kultamitaleita. Keksittiin laittaa 1500 ja 5000 metrin juoksut 55 minuutin välein. Edes Nurmi ei voisi osallistua molempiin! Paitsi että osallistui ja myös voitti molemmat.
Neljä. Paavon taksa juoksemisessa oli markka/metri. Kerran kävi niin, ettei yleisöä tullut sateen takia tarpeeksi ja Paavoa pyydettiin puolittamaan palkkansa – että josko pärjättäisiin tällä kertaa 5000 markalla? Paavo ei sanonut juuta eikä jaata (hän ei ylipäänsä ilmeisesti puhunut elämänsä aikana yli neljää sanaa) ja niin lähdettiin juoksemaan kymppitonnia. Viiden tuhannen metrin kohdalla Paavo keskeytti.
Viisi. Nurmi oli hyvin itsetietoinen ja omapäinen. Kun Suomen joukkueen johto kielsi häneltä osallistumisen 10 000 metrille Pariisin olympialaisissa – jotta hän olisi säästänyt itseään muille matkoille – hän suuttui asiasta niin paljon, että meni viereiselle tyhjälle kentälle ja juoksi kymppitonnin siellä ihan kiukkua karkottaakseen. Legendan mukaan hän olisi siellä tehnyt tuloksen jolla olisi voittanut varsinaisen kisan, mutta tämä huhu on sittemmin kumottu.
Kuusi. Paavo kutsuttiin kilpailemaan Amerikkaan ja hän saapui sinne loppuvuonna 1924. Meno oli usein kuin ravikilpailuissa: Paavo antoi eri mittaisia tasoituksia vastustajille ja sitten kisattiin. Nurmi kilpaili 55 kertaa ja voitti niistä 51. Kolme kertaa hän tuli toiseksi ja silloinkin vastustaja oli saanut tasoitusta. Kerran hän keskeytti.
Seitsemän. Vuoden 1928 olympialaisissa Paavon huonekaveri Harri Larvalla oli 1500 metrin finaali. Paavo ei jaksanut makaamiseltaan mennä katsomaan. Kun Larva palasi kisan huoneeseen jälkeen käytiin seuraava pitkähkö keskustelu:
Paavo: ”Sä voitit, eikö niin?”
Larva: ”Joo.”
End of conversation.
Kahdeksan. Nurmi keilaili paljon 1930-luvulla ja osallistui kilpailuihinkin. Suurta keilaajaa hänestä ei tullut, mutta kotonaan hän piti näkyvillä keilapalkintonsa – ei koskaan juoksupalkintoja.
Yhdeksän. Vuonna 1932 Viipurissa Paavo juoksi ensimmäisen maratoninsa. ”Oikeat” maratonjuoksijat olivat käärmeissään, kun Nurmi sillä lailla tuli heidän tontilleen. He halusivat näyttää ja pudottaa tulokkaan pois aloittamalla aivan liian lujaa. Paha vain, että Nurmi pysyi kevyesti mukana. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat hiipua, Nurmi vasta aloitti. Tietä näyttämässä olleet polkupyöräilijät eivät olleet pysyä hänen kyydissään. Hän voitti ylivoimaisesti.
Kymmenen. Turkulaiset ovat omineet Nurmen, vaikka hän asui suurimman osan elämästään Helsingissä ja jätti sinne paljon suuremman kädenjäljen kuin Turkuun. Uransa jälkeen Nurmi ryhtyi grynderiksi ja rakennutti pääkaupunkiin nelisenkymmentä kerrostaloa!
Roope Lipasti
Nurmen syntymäpäivät 13.6. – silloin myös Nurmen kotitalomuseo Jarrumiehenkadulla auki.
Paavo Nurmi Games 25.6.
