Pojan huone

Nanni Moretti nousi elokuvayleisön tietoisuuteen päiväkirjaelokuvillaan, joista viimeisin Rakas päiväkirja palkittiin parhaasta ohjauksesta Cannesissa 1994. Morettia on monesti nimitetty Italian Woody Alleniksi, ja vertaus päteekin sikäli, että Morettin elokuvat ovat usein omaelämäkerrallisia ja hän näyttelee niissä itse. Moretti on kuitenkin ”eurooppalaisempi”, poliittisempi. Hänen yhteiskuntasatiirinsa ovat lämpimän huumorin ja itseironian sävyttämiä, eivätkä sorru esim. Begninin elokuvien sentimentaalisiin stereotypioihin, vaan kuvaavat nykypäivän italialaista elämänmenoa uskottavasti ja omintakeisesta näkökulmasta.

Uusimmassa elokuvassaan Pojan huone (La stanza del figlio) Moretti näyttelee jälleen pääosaa, mutta tällä kertaa kuvitteellista hahmoa, keski-ikäistä psykoanalyytikkoa. Elokuvan teemana on suru. Moretti pohtii mitä työkseen ihmisten kärsimystä kohtaavalle henkilölle ja tämän perheelle tapahtuu, kun menetys osuu omalle kohdalle. Elokuva sai parhaan elokuvan Kultaisen Palmun Cannein elokuvafestivaaleilla 2001. (te)