Turun aa pee, cee ja ree

Murrerunoilija Heli Laaksoselle Turku pysyy rakkaana, vaikka hän ei olekaan kaupungissa enää hetkeen asunut. Tänä syksynä hän kirjoitti osin Turkuun sijoittuvan Lounaismurteisen aapisen – runoja, tarinoita ja tietenkin kirjaimet.

Jokiranta
Tuoreessa Aapine-kirjassani on Elina Warstan piirtämä kuva jokirannasta. Siinä on Manu ja Tellervo ja tosi paljon siltoja. En ole järin innoissani uudesta sillasta, joten pyysin Elinaa laittamaan sitten niin monta siltaa kuin mahtuu. Idea murreaapiseen tuli siitä, että olen aina pitänyt aapisista, eikä murreaapista ollut. Halusin myös tehdä toisenlaisen kuin millainen oma aapiseni oli 70-luvulla: Siinä kerrottiin heti alkuun kerrottiin, että sataa. Jos lapsi työllä ja vaivalla saa jotain luetuksi, niin se voisi olla muuta kuin että ”taas sataa”!

Tyks
Aina kun ajan siitä ohi ajattelen, että tuolta minä tulen, vaikkei se mikään sielua värisyttävä rakennus olekaan.

Ispoinen
Ensimmäiset kolme vuotta asuimme Linnunpääntiellä ja sieltä ovat ensimmäiset muistoni – muistan asioita hyvin pienestä. Sellaisenkin, että olin kerrostalomme hiekkalaatikolla leikkimässä ja ajattelin jotenkin siihen suuntaan, ettei ihmisen tällaisessa paikassa pitäisi asua. Olin ollut Halikon-mummun luona kylässä, joten tiesin toisenlaisestakin.

Katariinanlaakso
Siellä käyn joskus vieläkin, keväällä varsinkin kun linnunherne kukkii. Myös Katariinanlaakson tammet ovat mahtavia. Elina Warsta osasi piirtää ne Aapiseeni kuvailuni mukaan täydellisinä!

Katariinanlaaksossa on myös – tai ainakin oli – vanhustentalo ”Onnela” jossa olin kesätöissä opiskeluaikoina. Siellä mummujen kanssa jutellessa syntyi osa Pulu uis -kirjan runoista. Sellainenkin kun yksi mummu tuli portaita alas toinen tohveli jalassaan ja huusi, että ”Molemmist jaloist puuttuu toinen tossu!”.

Hannuniitun koulu
Asuimme Uudessakaupungissa jonkin aikaa kun olin pieni. Muutimme takaisin Turkuun kun menin toiselle luokalle. Aapisessani on yksi runo, joka liittyy Hannuniitun kouluun. Kirjoitin aineeseen, että , ”jäätölötöttörö”, ja meillä oli opettajan kanssa kinaa asiasta: hänen mielestään niin ei saanut kirjoittaa. Nyt se jäätölötöttörö on siellä ö:n kohdassa: ”Pöllölt suli jäätölö löllöks”. Pitäisi varmaan lähettää se runo opelle.

Hannuniitun koulu II
Paras joululahja jonain jouluna oli, kun sain tyhjän vihon, siinä ei ollut edes ruutuja. Kirjoitin tarinan Prinsessa ja muna. Lapsuuteni kirjallinen tähtihetki oli kuitenkin itsenäisyyspäivän isänmaallinen runo, joka laitettiin juhlasalin oveen. Siinä kosket kuohuivat, vaikken ollut koskia ikinä nähnytkään. Oli myös laaksoja ja vuoria.

Yliopisto
Muutimme jossain vaiheessa uudestaan Uuteenkaupunkiin, josta palasin taas Turkuun opiskelemaan suomea. Yliopistonmäki on minulle tärkeä paikka. Se oli sellainen yhteisö jossa ei tarvinnut hävetä, jos tiesi jotain – tavallisessa koulussahan aina täytyy olla niin kuin ei olisi lainkaan kiinnostunut… Yliopisto oli henkisesti innostava paikka.

Yo-kylä
Maisemana se ei ole kummoinen, mutta siellä oli mukava asua – se oli yhteisöllinen paikka. Kellään ei ollut rahaa, mutta aikaa sitäkin enemmän. Hienoa oli sekin, ettei kellään ollut kännyköitä. Piti sopia tapaamiset ja pitää niistä myös kiinni. Eikä kukaan noussut kesken iltaa pöydästä ja lähtenyt puhelinkioskille soittamaan – nykyäänhän räplätään kännykkää ihan koko ajan!

Bussiasema
Pulu uis -kirja alkoi syntyä Helsingissä, missä opiskelin viroa. Siellä tuli kauhea ikävä Turkua ja siitä se kaikki alkoi. Kai on niin, että täytyy päästä vähän kauemmas osatakseen arvostaa kotiseutuaan ja nähdäkseen kuinka hyvä paikka se on.

Hunter’s Inn
Siellä pidettiin runoklubeja, joissa esiinnyin turkulaisten runopoikien kanssa. Minulla on aina ollut sellainen ajatus, että runoja tehdään yleisölle, ja ellei ole yleisöä tai lukijoita, niin mitä niitä sitten kirjoittamaankaan. Minulle lukijat ovat hirveän tärkeitä.

Sininen talo
Sininen talo oli lapsuudessani maamerkki, mistä tiesi missä päin ollaan. Minusta pitäisi miettiä, millainen kaupunki Turku on: voiko kaupungille tehdä ihan mitä tahansa ja väittää, että se edelleen on Turku? Mielestäni ei voi. Nyt Sinisen talon tilalle tulee kerrostalo, Aurajoen Helmi. Aurajoen hölmö se on. Kävin oikein paikan päällä murhettumassa ja hakemassa laudanpalasen muistoksi.

Haastattelu: Roope Lipasti

Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turun alueella.